Rakas kissa nukkui pois...

Viime maanantai oli raskas päivä. Elämäni ensimmäinen lemmikki 19 vuotias Miisu kissa jouduttiin lopettamaan. Miisu sairastui viime vuoden lopulla munuaisvikaan ja jo jonkin aikaa ollut nisäkasvain rupesi kasvamaan. Miisu nuoli sen auki niin että se tulehtui. Miisu sai antibiootti kuurin ja munuaissairaalle tarkoitettua ruokaa. Tulehdus parani silloin, mutta nyt lähiaikoina kasvain oli kasvanut entisestään ja pikkuinen laihtunutkin olemattomiin sairautensa takia (söi edelleen paljon ja joi hirveästi) ja kasvain oli taas nuoltu auki ja siksi oli tehtävä raskas päätös ja päästää kissa viimeiselle matkalle.

Jos niin käy

että minusta tulee hauras ja heikko

ja kivut häiritsevät untani

niin sinun on tehtävä

mitä on tehtävä

sillä viimeistä matkaa

ei kukaan ole estävä

sinä tulet surulliseksi

-minä ymmärrän

älä anna surusi estää sinua

sillä tänä päivänä enemmän

kuin koskaan ennen

rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan

Meillä on ollut niin

monta hyvää vuotta

tulevaa ei kannata surra

et haluaisi minun kärsivän

kun aika koittaa, anna minun mennä...

Vie minut sinne missä

he auttavat minua

mutta pysy luonani loppuun

pidä minua lujasti

ja puhu minulle kunnes silmäni ovat sulkeutuneet

Tiedän että aikanaan

sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä

jota minulle osoitat

vaikka kehräykseni on viimeisen kerran kuulunut

niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt

Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä

jonka täytyy tehdä päätös

olemme olleet niin läheisiä

- me kaksi näinä vuosina

älä anna turhaan sydämesi itkeä

~kirjoittaja tuntematon~

Hirvee stressi kun pitäisi lukea moneen tenttiin yhtäaikaa ja olisi paljon muutakin tekemistä. Aadalla alkoi juoksu eilen eli alkaa olla toivoa että Cindinkin juoksu alkaisi jo kohta niin saisimme ne PENNUT alulle.

Kuvassa cindi pussaa mamia...

Huono päivä

Tänään meinasi palaa taas minulta päreet kun kaikki ei ole ihan mennyt putkeen. Meidän piti suunnitelmien mukaan mennä lasten ja koirien kanssa luistelemaan ja sen jälkeen pulkkamäkeen...

No pakkasin muksut ja kaikki kolme koiraa autoon ja suuntasimme Vaskion koululle luistelemaan. Sinne kun päästiin niin pukuhuoneen ovi oli tietty lukossa ja luistimet piti laittaa autossa jalkaan. Sitten kun se oli viimein tehty menimme jäälle ja huomasimme että jää olikin ihan hirveässä kunnossa. Täynnä jäätyneitä lumikokkareita ja koloja. No pienen hetken jaksoimme siellä kompuroida ja sitten päätin että lähdetään pulkkamäkeen mun vanhempien luo. No matkalla vastoinkäymiset jatkuivat melko jyrkkä mäki mikä pitää ajaa ylös jotta pääsee meikäläisten pihalle oli jäässä, meidän autossa on surkeat renkaat ja minun ajotaitonikin on mitä on niin ei sitten päästy sitä mäkeä ylos vaikka yritin monta kertaa. No ei siinä mitään jätettiin sitten auto siihen minun isovanhempieni pihalle ja jatkoimme matkaa jalan. Samu halusi itse kantaa suksensa. Kas kummaa lapsilla oli taas sellainen päivä ettei äitiä totella yhtään vaan tieltä oli pakko lähteä mönkimään metikköön ja samu sitten jätti suksensa sinne samalla toinen cavaliereistä päätti jättää kuulonsa matkalle ja hävisi jonnekkin eikä tullut takaisin vaikka kuinka huusin. Se on tehnyt sitä nyt muutamia kertoja ennen on aina tullut takaisin heti kun huudan. No pitänee ottaa aina tasku täyteen makkaroita kun lähtee niitä juoksuttamaan saapahan ainakin kunnon palkan kun tulee takaisin.

Hetken päästä oli taas koirat ja lapset kasassa ja jatkoimme matkaa. Kun pääsimme perille vanhempani eivät tietenkään olleet kotona. Minulla siinä vaiheessa jo niin hermot loppu ettei menty sitten edes pulkkamäkee kun joku alkoi valittamaan että äiti mul on nälkä.. Sellaista tällä kertaa.